Kesäkehät aloitettiin Porvoon ryhmiksestä 26.7. Tuomaroinnin hoiti aussikasvattaja Nina Janger, jonka tunnen tarkkana ja tiukkana rakenne-/ liikekriitikkona, joten ajattelin, että mitä tahansa saattaa tapahtua. Mukana olivat kotoa Kumma ja ekassa näyttelyssään ihanainen koti-Valomme, Kumman tytär, lisäksi Reksi ja Remu-Salvo Fannyn kanssa. Kasvarikin siis kasassa. No hyvinhän se kehä meni, Reksi PU1 ja Remu-Salvo PU2 + serti, tosin ainoina uroksina mutta näinhän se aina on näytelmissä, syyttäköön itseään, joka on kotiin jäänyt. Nartuissa Kumma pikkuSadun handlaamana PN3 ja Valo PN4, mikä oli mukava aloitus meidän aika ronskille Valolle. Tämä tyttö ei ole sieltä hennoimmasta päästä ollenkaan....
Pitää vielä mainita, että PN2 ja sertin saaja oli Kotten tytär Venla, Bomströmin Marin nätti junnunarttu.
Loppukisassa Reksi oli VSP häviten Sadun Hapsulle (FI MVA Surely Shake Ya Tailfeather) ja kasvarini oli ROP-kasvattaja. Lähdimme hirmuisessa helteessä kotiin välillä, mutta koska ajomatka näyttelyyn on vain 25 min niin tulimme loppukisoihin, ja kasvarini sitten BIS1 -kasvattaja. Kiitos kaunis pikkuSatu, (iso?)Satu ja Fanny handlauksesta ja mukavasta päivästä! Kentsulle kiitos kuvista!
 |
| VSP / BOS Melukylän Q-luu Kauas, tuomari/judge Nina Janger, ROP / BOB Surely Shake Ya Tailfeather |
 |
| BIS1 -kasvari / BIS1 -Breeder's Group Tyttäreni Kaisla 8 v ekaa kertaa handlaamassa oikeassa näyttelyssä |
 |
| Melukylän Ääni Valolle aka Valo Photo Satu Virtanen |
Su 27.7. oli sitten seuraava koitos, Helsingin kr näyttely, tuomarina Joan Hutton Australiasta. Ilmoitan yleensä runsaasti koiria australialaisille tuomareille, mielestäni se on "kansalaisvelvollisuus" kun kerran kasvattamani rodun kotimaa on Australia. Uskon, että rodun kotimaasta tuleva tuomari tunnistaa oikean rotutyypin varmemmin kuin tuomari, jonka kotimaassa rotu on harvinainen. Mielestäni kasvatuksessa ei voida pyrkiä ainoastaan täydelliseen rakenteeseen ja liikkeisiin, koska sittenhän me voisimme kaikki kasvattaa vain yhtä rotua, "puhdasrotuista koiraa". Kyllä rotutyypillisten ominaisuuksien mm. koon, mittasuhteiden, turkinlaadun, temperamentin, ilmeen, yksityiskohtien, värin jne täytyy myös olla kunnossa, jotta voidaan puhua erinomaisesta laadusta. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut kasaan "kuin" neljä kasvattia, sillä muut olivat vielä lomailemassa enkä toisaalta mielelläni "kamppaa" omiani ilmoittamalla samaan luokkaan useaa koiraa.
Päivä oli oikein onnistunut, sillä uroksissa PU2 oli Reksi ja PU4 ja vara-serti oli Remu-Salvo junnuluokasta. Remu-Salvolla (M. Zingaretti) on takana nyt neljä näyttelyä alle vuotisena, joista saldona kaksi sertiä ja kaksi vara-sertiä. Nartuissa kotikuningattaremme Kumma teki loistotuloksen pikkuSadun taitavassa handlauksessa sijoittuen PN2:ksi, ja vielä Mandi eli M. Yks Kaks Rakkaammaks hienosti junnuluokan toiseksi ERI2 ja SA. Lopuksi vielä kasvarini kahdesta ryhmästä ROP-kasvari.
Kiitos ja onnittelut Fanny ja Veera junnujenne hienosta menestyksestä! Ja kiitos taas pikkuSadulle, jota ilman en pärjäisi enää ollenkaan. Loppukisoihin emme jääneet, helle oli polttava enkä halunnut antaa kahdelle kasvarini junnulle ikävää mielikuvaa näyttelyistä.
 |
| M. Zingaretti with Fanny & M. Ääni Valolle with pikkuSatu Photo Kenneth Holmberg |
After two months break I returned to show rings at the end of July. I'm bad at showing in summer since I have so much to do in the garden and so many other interesting things to do. Well, a man's gotta do what a man's gotta do. Even though I'm a woman and I do what I want.
In Porvoo group show on 26.7. the judge was an aussie breeder herself, Nina Janger. I know her as a strick person concerning anatomy & movement, so I didn't know what would happen. The results were nice though, M. Q-luu Kauas was the BM1 and M. Zingaretti was BM2 and got the CC. In bitches M.Olan Kohautus was BB3 and M. Ääni Valolle at her first show BB4 with res-CC. My breeders's group was BOB-group and later, at the final competitions, it was BIS1- Breeder's Group. Above you can see a photo, and please notice that my daughter Kaisla, 8 yrs, handled one aussie and she did a good job. That was her first handling in the official show.
Next day another show (one is never enough, and I'm not talking about a class of wine here...) in Helsinki, the judge this time was Joan Hutton from Australia. I always try to enter as many dogs as possible to Australian judges, since I believe that they can recognice the correct type better. If breeding was just about to breed that perfect anatomical structure and movement, then we breeders could just breed one breed, the "purebred dog". But it is not like that, the breed typical features like size, proportions, temperament, coat texture, expression, colour, details etc make the breed and therefore they must be true to the standard as well if we want to talk about excellent quality. Despite the summer holidays I managed to gather four aussies to the ring, and again, I was very pleased with the results: BM2 was M. Q-luu Kauas, BM4 + res-CC was M. Zingaretti, BB2 was M. Olan Kohautus and M. Yks Kaks Rakkaammaks was the 2nd in the big junior bitch class with CQ. To make my day, my breeder's group was BOB-group out of two. We didn't stay for the big ring because the weather was really hot and I didn't want the two juniors to have a bad memory of a show.
